Matchen,  suomeksi  Matsi
Esteitä kilpailemiselle 

Muutama viikko sitten kolmas fiktiivinen lyhytelokuvani tuli televisiosta. Sitä ennen se oli ollut netissä, ja on vieläkin.  Muutama sana siitä miten se sai alkunsa  ja miksi se piti tehdä.

Idea syntyi, tenniskentällä. Tietenkin.

Seisoin vastaanottamassa syöttöä  ja katselin viereiselle kentälle.  Siellä kaksi naista pelasivat tiukkaa tunnin matsia. Tajusin, että tuossa matsissa ei pelata vain tennistä vaan myös psykologista peliä. Miettiessäni tätä syöttö vilahti ohitseni.  Totta kai. Kun keskittyminen karkaa, pallo karkaa myös.

Tennistä on pelattu aika monissa leffoissa - vaikka ei kovin moni näyttelijä oikeasti osaa pelata.. Ammattilaiset paikkaavat,  sauma pullottavat, ja tennistä tunteva kärsii katsellessa.

Kun aloin suunnittelemaan elokuvaa, tiesin heti ketkä näyttelijät haluan mukaan. Nina Hukkinen  ja Milka Ahlroth osaavat pelata. Ja näytellä. Helppo nakki.

Elokuva tehtiin ruotsiksi, koska sopivasti käsikirjoitukseni valmistuttua julkistettiin kilpailu ruotsinkielisille lyhäreille, Nina Hukkinen on ruotsinkielinen, joten käänsimme valmiin tekstin ruotsiksi – ja tulimme valituksi yhdeksi neljästä.

Kuvasimme elokuvan viime heinäkuussa Talin tenniskeskuksessa joka on Euroopan suurimpia sisähalleja. Elokuvan kuvasi  Antti Ruusuvuori ja sen realistis-subjektiivisen äänimaailman suunnitteli Kirsi Korhonen. Antony Bentley leikkasi elokuvan ja Timo Hietala vastasi sen musiikista.  

Leffa ei kerro mielestäni vain tenniksestä, vaan myös siitä, miten nainen saa ja ei saa käyttäytyä. Naiset eivät julkisissa tilanteissa saa provosoitua tai olla aggressiivisia -  jos ovat, miten siihen suhtaudutaan. Leffassa Hanna antaa itselleen lopulta luvan tuntea myös näitä tunteita. 

Voin sanoa, että elokuvan maailma on minulle tuttu; olen ollut tilanteissa, joissa en ole osannut vastata aggressioon, vaan mennyt mykäksi ja minua on paleltanut sisältä. Toisaalta, olen ollut tilanteissa joissa adrenaliini on suoristanut selkäni ja olen uloshengittänyt sinistä sähköä ja oikeutuksen tunnetta. 

Aggressio ei ole helppo asia. Koko elämämme tasapainoilemme roolien välillä ja yritämme löytää sen, jossa voimme elää haluamaamme elämää. Ja joskus aggressio on osa sitä.

Pia Andell

Ohjaaja

The Match 

Obstacles in Competing or Once upon a time on a tenniscourt 

A couple of weeks ago my latest (third) fictional short film was broadcasted from television. Before that it was in the net (Yle Areena) and still is. Some words about how and why it came to be.

It all began on a tennis court, naturally.  I was receiving a serve, when I looked at the neighboring court, where two women were playing a tight one hour match.  I realized that a when playing a match one does not just play a game of tennis – but a game of minds, too.  And it might get ugly.

(Yeah, I am a late bloomer. Guys must know this before they start school.) While I was contemplating this, the ball flew past me.  Yes. You blink, you lose, as Novak D. has said.

I’ve seen tennis been played in many films, but often not very well. I knew from the get go which actors I would like to have in this film, that is, the ones who can play and can act:

Nina Hukkinen and Milka Ahlroth.

This film was made in Swedish  (Finnish is my mother tongue) because when I had completed the script there was a competition for Swedish language short films, and since that is Nina’s mother tongue, we just quickly translated the thing – and were chosen as one of four short

films to be realized. 

We filmed it last July in Tali tennis center, which is one of largest if not THE largest indoor tennis center in Europe. The cinematographer was Antti Ruusuvuori,  the sound was designed by Kirsi Korhonen and editing done by Antony Bentley, and the musical score by Timo Hietala.  Great people.

The film takes place on a tennis court, but on a broader view, I think, it tells more about aggression and using aggression for one’s own benefit – an about our perception of it. Public expressions of female aggression are not tolerated well.  Women are not supposed to be aggressive. They should not get provoked. In the film the protagonist Hanna finally gives her self a permission to feel also such feelings.

Aggression is not an easy thing.  Throughout our lives, we balance between roles and try to find the one where we can live the life we want. And sometimes aggression is a part of it.

Pia Andell

Director